Anna Puun päiväkirja vol. 4

Studiosessiot loppuivat 18.3 ja itkuhan se illalla tuli Ne Salmiset -ohjelman kuvausten jälkeen kotona, niin haikea fiilis jäi jättää leppoisat studioajat taakse. Levy sitten masteroitiin ja lähetettiin Saksan maalle painoon, mistä se saapui uunituoreena parisen viikkoa sitten. Siinä välissä olemme treenailleet settiä kasaan loistavan bändini kanssa. Meitä on yhteensä viisi: rumpali Jari, basisti Topi, kitaristi Antti, kosketinsoittaja Jussi ja minä. Huh, välillä ei ole harjoituksissa meinannut tulla mitään laulusta, kun on naurattanut niin paljon. Nauru kuitenkin pidentää ikää ja korvaa päivittäisen vatsalihastreenin. Ajattelin, että eipähän ainakaan tule tylsää keikkamatkoilla näin hauskojen jamppojen kanssa! Viime viikolla keikkatiimiin tuli bändin lisäksi valomies Mikko sekä miksaajat Pyry ja Liuhu, joilla riittää hulvattomia tarinoita eri bändien kanssa kiertämisestä ja siitä, mistä saa Suomen parhaat lihapiirakat tai mitä milloinkin. Kokemusta löytyy.

 

Viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet aika hektiset: on kuvattu musiikkivideo sinkulle C’est la Vie (jonka ensinäyttö oli muuten tänään Voicella), on ollut erinäisiä haastatteluja ja radiovierailuja, jännittävän ikimuistoinen levyn julkistamiskeikka Ravintola Bellyssä viime maanantaina, sekä ensimmäiset viralliset keikat Rukalla vappuaattona sekä Jyväskylässä vapunpäivänä. Molemmat keikat olivat hyvin erilaisia, mutta oikein mainioita. Rukan Zone oli kirjaimellisesti kattoa myöten täynnä iloista vappukansaa ja vähän arvelutti aluksi, että näinköhän yleisö jaksaa kuunnella…mutta ihanasti olivat mukana ja jotkut taisivat jopa osata laulujen sanat! Paikan sulkeuduttua neljältä aamuyöllä, kamat pistettiin kasaan ja lähdettiin köröttelemään kohti aurinkoista Jyväskylää, missä oli keikka seuraavana päivänä Lounaispuistossa klo 14. Mainittakoon tähän väliin, että Rukalta Jyväskylään on matkaa lähes 600 kilometriä, joten jokunen tunti tuli kulutettua peräpään osastoa vapun aikana. Mutta se mitä en ikinä tule unohtamaan, oli levyn julkistamistilaisuus. Koko maanantain jännitin iltaa, koska se oli ensimmäinen esiintyminen bändin kanssa ja levyn laulujen liveversiot pääsivät ensimmäistä kertaa treenikämpän ulkopuolelle kuultaviksi. Paikan päälle saapui niin paljon minulle tärkeitä ihmisiä paikalla, vielä maanantai-iltana, että ihan sanattomaksi veti. Tunnelma oli niin lämminhenkinen, että sitä olisi voinut kosketella käsin: Vaastasta asti tullut Mummuni laulaa eturivissä Palavaa tuulta puolelta toiselle huojuen, kummi-täti jorailee innokkaasti, äiti ja isä luovat kannustavia katseita, Olli hymyilee kuin Hangon keksi konsanaan ja tukea tuova tuotantojengi näkyy koko keikan ajan. Kaikki paikalla olleet, jos luette tätä, kiitän mitä nöyrimmin valtavan hienosta illasta! Ja teitä muita lukijoita, kiitän jo etukäteen kaikista tulevista keikoista, minne pääsette tulemaan!

 

Jatkoa päiväkirjalle seuraa pitkin kesää. Hauskoja keikkakommelluksia odotellessa… Menen nyt poksauttamaan pullon kuohuvaa levyni listasijoituksen kunniaksi, Kippis!

Uutiset