Anna Puun päiväkirja vol. 4

Studiosessiot loppuivat 18.3 ja itkuhan se illalla tuli Ne Salmiset -ohjelman kuvausten jälkeen kotona, niin haikea fiilis jäi jättää leppoisat studioajat taakse. Levy sitten masteroitiin ja lähetettiin Saksan maalle painoon, mistä se saapui uunituoreena parisen viikkoa sitten. Siinä välissä olemme treenailleet settiä kasaan loistavan bändini kanssa. Meitä on yhteensä viisi: rumpali Jari, basisti Topi, kitaristi Antti, kosketinsoittaja Jussi ja minä. Huh, välillä ei ole harjoituksissa meinannut tulla mitään laulusta, kun on naurattanut niin paljon. Nauru kuitenkin pidentää ikää ja korvaa päivittäisen vatsalihastreenin. Ajattelin, että eipähän ainakaan tule tylsää keikkamatkoilla näin hauskojen jamppojen kanssa! Viime viikolla keikkatiimiin tuli bändin lisäksi valomies Mikko sekä miksaajat Pyry ja Liuhu, joilla riittää hulvattomia tarinoita eri bändien kanssa kiertämisestä ja siitä, mistä saa Suomen parhaat lihapiirakat tai mitä milloinkin. Kokemusta löytyy.

 

Viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet aika hektiset: on kuvattu musiikkivideo sinkulle C’est la Vie (jonka ensinäyttö oli muuten tänään Voicella), on ollut erinäisiä haastatteluja ja radiovierailuja, jännittävän ikimuistoinen levyn julkistamiskeikka Ravintola Bellyssä viime maanantaina, sekä ensimmäiset viralliset keikat Rukalla vappuaattona sekä Jyväskylässä vapunpäivänä. Molemmat keikat olivat hyvin erilaisia, mutta oikein mainioita. Rukan Zone oli kirjaimellisesti kattoa myöten täynnä iloista vappukansaa ja vähän arvelutti aluksi, että näinköhän yleisö jaksaa kuunnella…mutta ihanasti olivat mukana ja jotkut taisivat jopa osata laulujen sanat! Paikan sulkeuduttua neljältä aamuyöllä, kamat pistettiin kasaan ja lähdettiin köröttelemään kohti aurinkoista Jyväskylää, missä oli keikka seuraavana päivänä Lounaispuistossa klo 14. Mainittakoon tähän väliin, että Rukalta Jyväskylään on matkaa lähes 600 kilometriä, joten jokunen tunti tuli kulutettua peräpään osastoa vapun aikana. Mutta se mitä en ikinä tule unohtamaan, oli levyn julkistamistilaisuus. Koko maanantain jännitin iltaa, koska se oli ensimmäinen esiintyminen bändin kanssa ja levyn laulujen liveversiot pääsivät ensimmäistä kertaa treenikämpän ulkopuolelle kuultaviksi. Paikan päälle saapui niin paljon minulle tärkeitä ihmisiä paikalla, vielä maanantai-iltana, että ihan sanattomaksi veti. Tunnelma oli niin lämminhenkinen, että sitä olisi voinut kosketella käsin: Vaastasta asti tullut Mummuni laulaa eturivissä Palavaa tuulta puolelta toiselle huojuen, kummi-täti jorailee innokkaasti, äiti ja isä luovat kannustavia katseita, Olli hymyilee kuin Hangon keksi konsanaan ja tukea tuova tuotantojengi näkyy koko keikan ajan. Kaikki paikalla olleet, jos luette tätä, kiitän mitä nöyrimmin valtavan hienosta illasta! Ja teitä muita lukijoita, kiitän jo etukäteen kaikista tulevista keikoista, minne pääsette tulemaan!

 

Jatkoa päiväkirjalle seuraa pitkin kesää. Hauskoja keikkakommelluksia odotellessa… Menen nyt poksauttamaan pullon kuohuvaa levyni listasijoituksen kunniaksi, Kippis!

Anna Puun studiopäiväkirja vol. 3

No niin! Viimeistä päivää (ja yötä) studiolla viedään. Taustalla Jukka miksaa C’est la vien haikeita viuluja, yhtä haikeita kuin tämänhetkinen olotila. Ajatella, että huomenna tämä levyurakka on äänityksen osalta valmis! Vastahan me aloitettiin, tai ainakin siltä tuntuu…

Viimeiset kaksi viikkoa ovat kuluneet kuin siivillä. Pitkiä päiviä studiolla on toki vietetty, mutta koko ajan on ollut hyvä tekemisen meininki. Suurin kiitos tästä tietysti Lasselle ja Jukalle, jotka kyhäsivät Lasselle oman ”tuotantosopen” viereiseen soittotilaan, missä se sitten työskentelee varsin intialaisvaikutteisessa istuma-asennossa lattiatyynyn päällä omien hienojen kitaroidensa ympäröimänä. Ja voi pojat, voin muuten kertoa, että niitä kitaroita on jokunen ja kuulemma kotona vielä ”muutama” lisää. Kaikki täällä vierailevat musiikki-ihmiset kuolaa niiden perään ja aina jossain vaiheessa suunnittelee vievänsä jonkun niistä kotiinsa, ”jos Lasse ei vaikka huomais”. As if. Pienenä sivuhuomiona tähän väliin; oltiin muuten viime lauantaina aika fiiliksissä täällä studiolla, kun Egotrippi kävi pokkaamassa kolme Emma-patsasta!

Viime viikon maanantaina meillä kävi torvisektio vierailemassa muutamilla levyn raidoilla, ihanaa.  Istuin taas valkoisen nojatuolin uumenissa ja kuuntelin kylmien väreiden vallassa erinomaisen taidokasta saksofonin ja trumpetin soittoa. Vaikka kello oli yli puolenyön, kun viimeiset puhallukset saatiin nauhalle, niin kaikilla oli hymyt kasvoilla.

Viime viikolla ratkesi myös, että levy tulee koostumaan kymmenestä kipaleesta. Vielä ei olla kuitenkaan niin pitkällä, että biisijärjestys olisi selvillä. Onhan meillä vielä ööö… 18 tuntia aikaa! Mutta ei sen mitään, ei mun levyn kansikuvaakaan ole vielä päätetty, tai sinkkua. Mitä sitä suotta kiirehtimään, heh. Huomenna on siis todellinen päätösten päivä!

Huomista enemmän jännitän kuitenkin torstai-iltaa, koska silloin olisi tarkoitus mennä bändin kanssa esiintymään televisiossa tämän kuun lopulla alkavaan Ne Salmiset –ohjelmaan! Jännitys siitä syystä, että se on meidän ensimmäinen esiintyminen yhdessä, joskin töllöstä jakso tulee ulos huhtikuun lopulla samoihin aikoihin kuin levy ilmestyy kauppoihin. Infoan aiheesta myöhemmin nettisivuillani.

Tähän loppuu varsinainen studiopäiväkirjan kirjoittaminen, mutta jatkan varmasti kuulumisien kertomista heti kun on jotain uutta kerrottavaa! Ja nyt Palavan tuulen kimppuun; mielenkiintoisia ”synasoundeja” tulossa…

 

 
 
 
 

Kuvat: Marko Rantanen

Anna Puun studiopäiväkirja Vol. 2

Aurinko paistaa ja homma rullaa taas eteenpäin kuin mummo lumessa. Saatiin vieraileva rumpali soittamaan muutamalle raidalle kivat kompit, koska meillä (eli Lassella tai Jukalla) siihen olisi mennyt hieman kauemmin, ja vaikka niiden soittojälki onkin hellyttävän katu-uskottavaa, on tämä vaihtoehto aikataulullisesti parempi. Itsehän en osaa soittaa rumpuja lainkaan, jos ylä-asteen pikarumpukurssilla opittua kömpelöä valssi- tai sambakomppia ei oteta huomioon.

Saatiin myös yhden biisin laulut laulettua tuossa aamutuimaan, öhöm, siis klo 11 jälkeen ☺ Jeejee. Vielä toiseen lauluun pitäisi myöhemmin laulut lurittaa ja sitten olisi tämä päivä pulkassa..ehkä. Eilen illalla tuottajataho tajusi kuinka meillä todellakin on kiire saada levy purkituskuntoon, joten tällä hetkellä studiohuoneen seinää koristaa Exelillä väännetty hieno aikataulu, jota meidän tulee orjallisesti noudattaa jos (ja kun) haluamme levyn valmistuvan silloin kun sen levy-yhtiön suunnitelmien mukaan pitäisi. Hirrrveesti on kyllä vielä viilattavaa ja höylättävää, plus että yksi biisi jouduttiin pudottamaan pois levyltä eikä tiedetä vielä tuleeko sen tilalle jotain muuta… Pieni potkaisu takalistoon on selkeästi toisinaan tarpeellinen, muuten me muhittaisiin tätä levyä vaikka maailman tappiin asti ☺

Ajattelin laittaa muutaman kuvan tässä samalla, jotta näette tekin keiden hahmojen kanssa tätä levyä ollaan puuhailemassa. Lasse ja Jukka tykkää tosi paljon valokuvaamisesta, joten kuvamateriaalia riittää.. sekä videokuvana että ihan perusfotoina. Videokuvaakin on otettu sen verran, että useimmiten joutuu odottelemaan soittosession aloittamista sen aikaa, että kaikenmaailman kuvaushärpäkkeet on saatu säädettyä juuri oikeaan asentoon. Mutta hyvä niin, onpahan mitä myöhemmin katsella ja myhäillä.

 
 
 

 

Anna Puun studiopäiväkirja: Vol. 1.

Olen vihdoinkin päättänyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja aloittaa studiopäiväkirjan kirjoittamisen.  Sanottakoon tähän väliin, etten ole koskaan ollut innokas päiväkirjojen rustailija. Muistan pienempänä aloittaneeni päiväkirjan pariinkin otteeseen, mutta jaksoin sitä ehkä maksimissaan viikon, eikä sisältökään mitään kovin kaksista ollut siihen aikaan. Mutta nyt minulla on aihe, josta kirjoittaa. Nimittäin ensialbumini levytys.

Nyt on 25 päivää studiosessiointia takana ihanien ja lahjakkaiden Lassen, Jukan ja Knipin kanssa, jotka siis paremmin ”huipputuottajina” tunnetaan ☺. Täytyy sanoa, että aika vaivattomasti me ollaan kaikkea kivaa saatu aikaiseksi, varsinkin kun ottaa huomioon, että iso osa tuosta 25 päivästä on käytetty laulamisen ja soittamisen sijasta jutusteluun. Musiikista tietenkin. Paljon myös teetä ja kahvia on ehditty juoda, Lasse on ennättänyt reiittää monet sukat repsottavaan lattialistaan ja muutamat päiväunet olen ehtinyt torkkua  studion mukavalla valkoisella nojatuolilla, josta muodostui minulle jo ensikohtaamisella vakiopaikka. No, tämän kaiken triviaalin ohella, on tietysti tehty musiikkiakin. Lasse ja Knipi ovat loihtineet toinen toistaan loistavampia biisejä ja sitten ne on yleensä lähetetty sanoitettavaksi. Ja voihan jumantsuigeli, miten hyviä sanoituksia ollaankaan saatu! Seitsemän kipaletta on jossain muodossa tallennettuna ja kahdeksatta tehdään juuri tällä hetkellä. Hyvä niin, sillä meillä on enää vähän vajaat 15 studiopäivää jäljellä siihen, kunnes levy menee masteroinnin kautta painoon!

Nämä viimeiset studiopäivät aion jakaa teidän kanssanne. Pääsenpähän siinä samalla lievittämään orastavaa kiirepaniikkia kirjoittamisen avulla ☺ Mutta nyt lähden pohdiskelemaan Lassen ja Jukan kanssa ”Melankolian riemuja” ja rumpubiittejä.

Annan päiväkirja avattu

Päiväkirjan avulla pysyt ajantasalla sen suhteen mitä Annalle kulloinkin kuuluu.